30.4.2015

Suurin rajapyykki vaihdosta on ohitettu, kolmisen viikkoa takana ja suurin piirtein saman verran vielä jäljellä. Jouduimme tänä aamuna hyvästelemään ensimmäisen kämppiksistämme, hän pääsi jo kotimatkalle, käy suorastaan vähän kateeksi. Koti-ikävä kasvaa päivä päivältä - kyllä Suomessa on asiat tosi hyvin ja voi olla ylpeä suomalaisuudestaan. Terveisiä vaan sinne kotipuoleen! <3 :)

Asunnossamme on ilmennyt lisää ongelmia. Jostain syystä sähköt katkeilevat monta kertaa päivässä (toissailtana seitsemän kertaa peräkkäin), etenkin jos pyykkikone on päällä. Sähköt ovat katkeilleet ensimmäisistä päivistä lähtien, mutta nyt sähkökatkokset alkavat kiristää hermoja - pyykkikoneen ohjelma nimittäin katkeaa ja se täytyy aloittaa joka kerta alusta katkoksen jälkeen. Näin yhden koneellisen peseytymiseen voi kulua jopa kahdeksan tuntia. Lisäksi pyykkikone ruostuttaa vaatteita, muutama suhteellisen arvokas kokintakki on jo pilalla. Toinenkin suihkuistamme toimii nyt! Ainoa miinuspuoli on se, että suihkusta tulee pelkkää kylmää vettä..  Eilen "kylmän suihkun" kylppäri teki temput, oven lukko hajosi ja Hannes jäi vessaan oven taakse jumiin. Kymmenisen minuuttia rynkytimme ovea ja koetimme saada sen auki. Mietimme jopa oven hajottamista voimakeinoin, mutta totesimme, että saamme varmasti laskun uudesta ovesta ja sen asennuksesta paikallisen tyylin tuntien. Niinpä nokkelina muistimme, että kylpyhuoneen pikkuisesta ikkunasta pääsee kadulle ja autoimme viiden hengen voimin Hanneksen ulos. Hanski selvisi ehjänä muutamaa mustelmaa ja naarmua sekä likaista paitaa lukuun ottamatta. Pelastusoperaatiollamme oli parikymmentä silminnäkijää - sukkasillaan kadulla juokseva Hannes herätti kurttuisia kulmia sekä kummeksuvia katseita.

Saimme hieman lisätietoa paikallisesta ruoanvalmistuksesta. Täällä ravintolat eivät saa valmistaa itse mitään majoneeseja, sillä raa'at kananmunat aiheuttavat liian suuren salmonellatartuntariskin. Ravintoloissa ei myöskään yleensä ole jääpalakoneita, vaan jääpalat tuodaan yli kolmenkymmenen kilometrin päästä pääkaupunki Puerto del Rosariosta pusseittain - hygieenistä, ehkä.

Olemme päässeet näkemään täällä Fuerteventurassa mahtavan vuorovesi-ilmiön! Meren pinta saattaa vetäytyä useita kymmeniä metrejä. Ilmiö on jännittävä ja meren liikkumista on mukavaa seurailla. Myönnetään, että ensimmäisen kerran ilmiön nähdessämme luulimme, että tulossa on vähintäänkin hyökyaalto - emme nimittäin muistaneet ollenkaan vuoroveden olemassaoloa. Onneksi kuitenkin löimme viisaat päämme yhteen ja tajusimme mistä on kyse, emmekä menneet typeränä kyselemään paikallisilta mahdollisesta luonnonmullistuksesta.

Kaikki meistä on uskaltautunut jo uimaan! Joinakin päivinä sää on ollut niin tuskaisen kuuma, että vilpoisa merivesi tuntuu jumalaiselta pelastukselta. Vesi todellakin on melko viileää ja todella suolaista. Ensimmäisen viikon rauskuhavainnosta huolimatta pulikointi on maistunut, vaikka uimareissun jälkeen on melkeinpä pakko käydä suihkussa. Merivesi tekee ihon ja hiukset tosi nahkeaksi ja hiekkaa on joka paikassa, kirjaimellisesti.

Sunnuntaina päätimme olla reippaita ja heräsimme aamulla kukonpieraisun aikaan tarkoituksenamme hypätä bussiin ja ajella saaren pääkaupunkiin ostoksille ja tutustumaan kaupunkiin. Matka Puerto del Rosarioon kesti noin neljäkymmentä minuuttia. Maisemat matkan varrella olivat upeita - pieniä vuoria, hiekkadyynejä sekä meren turkoosi välkehdintä valkeine rantoineen. Bussikuski ei ollut sunnuntaiajelija vaan painoi kaasua epäröimättä - välillä suorastaan pelotti. Turvavöitä bussissa ei tietenkään ollut. Rosarioon päästyämme kävelimme kymmenen minuutin matkan kaupungin keskustaan vain todetaksemme, että kaikki kaupat ja ostoskeskukset ovat suljettuja. Kävimme pienellä huoltoasemalla ahdistelemassa myyjää ja kyselemässä onko mikään paikka auki. Myyjä kertoi, että Corralejossa on suuri ostoskeskus, joka on avoinna sunnuntaisin. Kiitokseksi myyjän avuliaisuudesta ostimme kartan sekä jäätelöt. Kävimme aamupalalla eräässä mukavassa kahvilassa, joka sentään oli auki. Kahvila oli oikeastaan samalla baari, jossa paikalliset sedät olivat seuraamassa jalkapalloa ja juomassa olutta. Meteli oli järkyttävä, sillä jalkapallopelin selostajan lisäksi kahvilan myyjät sekä kaljoittelijasedät huusivat taukoamatta toisilleen. Emme meinanneet päästä kahvilasta ulos, sillä kaupungissa oli meneillään maratoni ja juoksurata kulki tietenkin kahvilan oven vierestä. Näimme mahtavan oksennussarjan, jotkut juoksijat ottivat touhun ehkä turhan tosissaan.. Aamupalan jälkeen kävelimme takaisin bussiasemalle ja palasimme Corralejoon. Jäimme pois bussista ja aloimme etsiä ostoskeskusta, jota ei löytynytkään mistään. Lopulta eräs taksikuski pysähtyi kohdallemme ja kysyi mitä etsimme. Kerroimme ostoskeskuksen nimen ja hän pyysi meidät kyytiin. Noustuamme taksiin selvisi, että kyseistä ostoskeskusta ei ole enää olemassakaan. Kompromissina taksikuski heitti meidät kahdensadan metrin päähän "ostoskeskukseen" ja veloitti vielä kolme euroa moisesta matkasta, vaikka mittari ei edes ollut päällä. "Ostoskeskus" paljastui kammottavaksi basaariksi, joka oli täynnä brittituristeja, meteliä ja musiikkia. Pyörimme hetken pahimmassa turistirysässä, mitä täällä olemme nähneet ja palasimme takaisin kotiin. Kotiin päästyämme oli pakko todeta, että pa*ka reissu, mutta tulipahan tehtyä. Olimme niin hikisiä, että painuimme saman tien uimaan ja sen jälkeen syömään. Onneksi hyvä ruoka paransi turhautuneen mielen. Sinne meni siis ainoa yhteinen vapaapäivä.

Työt ovat jatkuneet normaaliin tahtiin, paitsi Iida on siirtynyt hotellin ravintolasta vastaanoton tiskille. Hotellin respa elää nykypäivän sekä 70-luvun väliä. Tietokoneella käytössä on neljä eri varausjärjestelmää, mutta esimerkiksi huonestatukset ovat perinteiseen malliin vastaanoton seinällä konkreettisena tauluna. Työ on todella tehotonta ja tietokoneen, tulostimen sekä huonestatustaulun välillä paperit kainalossa juoksemiseen kuluu tolkuttomasti aikaa. Tietokoneella olevat varausohjelmat ovat tietenkin espanjankielisiä. Lisäksi suurin osa asiakkaista on ranskalaisia ja hehän eivät tietenkään puhu englantia.

Hauskaa Vappua sinne Suomeen! Iida ja Antti viettävätkin suomalaisen työn juhlaa työpaikoillaan muiden kavereiden ollessa vapaalla. Täällä työaikojen ja vapaiden toivominen ei kaikissa työpaikoissa johda tuloksiin ja touhu on melko joustamatonta..

19.4.2015

Ennen töiden aloittamista kävimme tutustumassa työpaikkoihimme. Hanneksen työkuviot olivat epäselvät aika kauan mutta Iida ja Antti aloittivat työt aika pian.

Iidan työrupeama alkoi Oasis Papagayo –nimisessä hotellissa, joka oikeastaan on valtavan kokoinen huoneistohotellikompleksi. Työt alkoivat keittiön puolella kokin työtehtävissä, jotka eivät kylläkään ihan vastaa saatua koulutusta, joten haastetta riitti. Hotellin ruokasali on jo niin suuri, ettei Suomessa tähän mennessä ole vastaavan kokoiseen tullut törmättyä. Ensimmäinen aamu alkoi vaatimattomasti lettujen ja kananmunien paistamisella, joka ei itsessään ole kovin kummoinen homma, mutta kun touhuun lisätään se, että tämä kaikki tapahtuu asiakkaiden silmien alla ruokasalissa ja kananmunat paistetaan ”häränsilmiksi”, parilasta huokuva lämpö ei olekaan suurin kuumotuksen aiheuttaja. Työ on todella raskasta sekä nopeatempoista ja ihmetystä lisää se, että keittiössä on ainoastaan yksi työntekijä, joka osaa englantia jonkin verran. Koko työvuoron ajan ympäri keittiötä kuului ”rubia” -huudahtelua, joka viittaa tänne puolelle maailmaa niin eksoottiseen vaaleaan hiustenväriin.

Antti on töissä La Luna -nimisessä ravintolassa, jonka sisustuksessa on skandinaavisia piirteitä. Ravintolan valikoima on todella laaja. Snack -listan lisäksi ravintola tarjoaa pizzaa, erilaisia tapaksia (kylmiä ja kuumia), paljon erilaisia kala-annoksia sekä tietenkin monipuolisesti lihaa ja kanaa. Työpaikalla asiakaspalvelu on hieman haastavaa, sillä suurin osa asiakkaista puhuu vain espanjaa. Lisäksi ravintola on ehkä turhan hieno monimutkaisine etiketteineen vastavalmistuvalle opiskelijalle. Työpaikalla vain kolme henkilöä kymmenestä puhuu englantia ja tämän vuoksi tiedossa on vain ja ainoastaan iltavuoroa, ainakin toistaiseksi.

Hanneksen piti aloittaa työt La Mamma –nimisessä ravintolassa, mutta paikalliseen tyyliin se ei onnistunutkaan. Täällä suurin osa keskenjääneistä asioista kuitataan ”Mañana” –sanonnalla, joka voi tarkoittaa mitä vain huomisesta eteenpäin. Lopulta työpaikka löytyi ja nyt Hannes työskentelee Tequila Beach -nimisen ravintolan keittiössä. Menu sisältää muun muassa pizzoja, hampurilaisia + muita snack -tyylisiä ruokia sekä espanjalaisia perinneruokia, kuten paellaa. Työpaikalla kokkien englanninkielen taito on lähes olematonta, joten espanjaa oppii väkisinkin! Työkaverit ovat tosi mukavia ja meininki varsin rento. Osa työkavereista on kotoisin Italiasta sekä eri puolilta Amerikoita.

Olemme yhdessä tehneet hieman yhteenvetoa kulttuurien välisistä eroista työpaikoilla. Täällä muun muassa hygieniaosaaminen on aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Esimerkiksi suojahansikkaita ei käytetä elintarvikkeiden vaan vain käsien suojaamiseen ja astianpesu tapahtuu huomattavasti eri tavalla kuin koti-Suomessa.
 
Asunnosta on löytynyt tavallista enemmän torakoita, joita saa jahdata yleensä etenkin iltaisin. Tähän mennessä parhaaksi todettuna aseena toimii wc:n pesuaine, jota voi melko huomaamatta lurauttaa torakan päälle ennen kuin se ennättää karata  - melko brutaalia, mutta tehokasta.

8.4.2015

Vaihdon ensimmäiset päivät ovat kuluneet lähinnä paikkoihin tutustuessa. Olemme kierrelleet asuntomme lähiympäristöä ja lenkkeilleet sekä ottaneet tietenkin aurinkoa. Erään paikallisen miehen mukaan täällä Fuerteventurassa on normaalia huonompi sää ja talvi on ollut tavallista pidempi. Sää on tavanomaista pilvisempi sekä kylmempi vuodenaikaan nähden. Meitä tämä ei juuri ole haitannut, sillä talvisesta Suomesta lähteneenä sää tuntuu melko kuumalta.

Iltalenkkien traditioksi on muodostunut erilaisten merenelävien bongailu paikallisesta matkailusatamasta. Olemmekin jo nähneet rapuja, paljon erikokoisia kaloja sekä muutaman mureenan. Mureenoiden olemassaolo kylläkin selvisi vasta, kun kysyimme niistä eräältä paikalliselta – meistä ne nimittäin näyttivät kivien päällä lötköttäviltä jättiulosteilta. Osa porukasta on jopa uskaltautunut mereen, vaikkakin vesi on vielä aika viileää. Olemme yrittäneet ottaa selvää paikallisista säännöksistä ja uutena asiana tuli sääntö roskien tyhjennyksestä. Täällä on kiellettyä viedä roskapusseja kaduilla sijaitseviin jätepisteisiin päiväaikaan. Roskien vienti on sallittua vasta, kun ilta viilenee ja tulee pimeää. Oletamme tämän johtuvan mahdollisista hajuhaitoista, sillä jätepisteet tyhjennetään aina aamuyöstä.

 Lisäksi asuntomme äänieristeet ovat melko hatarat, sillä yöaikaankin kaduilta tulevat äänet kuuluvat todella selkeästi sisälle. Ilmeisesti kuitenkin kaikki asunnossamme majailevat vaihtarit ovat saaneet nukutuksi. Muutama torakkakin on tullut bongattua, mutta lemmikithän ovat aina kivoja. Oman kodin arvostus kasvaa täällä kovaa tahtia, sillä asunnossamme asuu tällä hetkellä kahdeksan suomalaisnuorta ja kämpässämme on vain yksi toimiva suihku. Lämmin vesi tietenkin loppuu viimeistään kolmen suihkuttelijan jälkeen. Tilanteeseen lisähupia tuo se, että ilmeisesti huomenna asukaslukumme kasvaa vielä kahdella hengellä.

5.4.2015

Saavuimme tänne Fuerteventuraan eilen iltapäivästä. Lentokenttä sijaitsee saaren pääkaupungissa Puerte del Rosariossa, josta saimme kyydin asunnollemme noin 35 kilometrin päähän saaren pohjoisosassa sijaitsevaan Corralejon kaupunkiin. Lentomatka Helsingistä Berliiniin meni mukavasti, mutta Berliinin ja Fuerteventuran välimatka oli aika kammottava, "pieni" turbulenssi heilutteli konetta välillä tosi kovastikin.


  Asumme kuuden muun suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa aivan Corralejon keskustassa. Asunto on tilava, mutta tosi likainen. Lisäksi asunto on hieman rupsahtanut - astianpesukone on rikki, imuria ei ole (siivousvälineet ovat todella alkeelliset ja likaiset) sekä toinen asunnon suihkuista on rikki.
  Ensimmäinen ilta menikin aika nopeasti huoneiden siivouksen, tavaroiden purkamisen, ruokakaupassa käynnin sekä kämppäkavereihin tutustumisen merkeissä. Kaikki kämppäkaverimme ovat tosi mahtavia ja mukavia ihmisiä ja olemmekin jo tutustuneet todella hyvin. Iltojen traditioksi taitaakin muodostua yhteinen istuskelu ja kuulumisten vaihto asuntomme kattoterassilla.


 Tänään olemme tutustuneet paikkoihin ja kierrelleet kaupungilla. Esimerkiksi ruokatarvikkeet ovat tosi edullisia verrattuna Suomen hintoihin, vaikka olemmekin lomakohteessa.
 Illalla lähdimme lenkkeilemään rantoja pitkin ja näimme venesatamassa järjettömän kokoisen rauskun, jonka leveys oli yli metrin - saa nähdä kuka uskaltaa uida reissun aikana...


Huomenna menemme toimistolle sopimaan työkuvioista.